Olen viime aikoina pohtinut paljon parisuhdetta ja sen merkitystä ainakin omassa elämässäni. Samalla olen tietyllä tapaa verrannut sinkkujen tapaa elää vapaammin kuin mitä parisuhteessa elävien on mahdollista elää. Ei huolta, minulla ei ole aikomustakaan muuttaa parisuhdettani pariin suhteen vain rajattoman vapauden tähden. Eikä kyllä muutenkaan.
Parisuhde on jotain, mistä useimmat ylpeilevät. Samalla parisuhteessa olevat tietyllä tapaa painostavat ystäviään parisuhteeseen ja moralisoivat heidän tapaansa elää vapaammin. "Olisi kiva tehdä asioita ystäväperheinä" -ajatusmalliin törmää yllättävän usein. Toisinaan syyllistyn tähän itsekin. Usein parisuhteessa olevalla unohtuukin se, että hyvän ystävän kanssa voi tehdä asioita, joihin oma puoliso on mahdollista ottaa mukaan, vaikka ystävällä ei puolisoa olisikaan.
Parisuhde luo usein turvaa monessakin mielessä. Kaikki eivät kuitenkaan halua sitä. Sinkuille, joka haluaa pärjätä omillaan ja tulee oikeasti omillaan toimeen, voi pari suhdetta olla ihan riittävästi. Ehkä hän ei halua tehdä siinä elämän vaiheessa isoja kompromisseja, jotka vaikuttavat omaan elämään liikaa tai hän haluaa olla täysin varma ennen kuin vakiintuu toisen ihmisen kanssa. "Oman elämänsä herra" -ajatusta noudattaen sinkku voi tehdä spontaaneja elämän valintoja huomattavasti nopeammin kuin parisuhteessa oleva.
Parisuhteessa elävä ottaa yleensä alitajuntaisesti koko ajan huomioon kumppaninsa. Työn perässä ei ole niin helppo liikkua tai harrastukset halutaan sovittaa siten, että jää myös yhteistä aikaa. Parisuhteessa, samassa taloudessa asuva ihminen on kuitenkin tietyllä tapaa vastuussa myös toisesta. Toisen tukena seistään arjen asioissa ja vaikeuksissa. Asiat ja elämisen kustannukset voidaan jakaa. Sinkku yrittää kaikessa pärjätä omillaan ja yksin.
Niin, että onko parisuhde loppupelissä parempi vaihtoehto kuin pari suhdetta? Molemmissa on kuitenkin omat hyvät puolensa.
Parisuhde on jotain, mistä useimmat ylpeilevät. Samalla parisuhteessa olevat tietyllä tapaa painostavat ystäviään parisuhteeseen ja moralisoivat heidän tapaansa elää vapaammin. "Olisi kiva tehdä asioita ystäväperheinä" -ajatusmalliin törmää yllättävän usein. Toisinaan syyllistyn tähän itsekin. Usein parisuhteessa olevalla unohtuukin se, että hyvän ystävän kanssa voi tehdä asioita, joihin oma puoliso on mahdollista ottaa mukaan, vaikka ystävällä ei puolisoa olisikaan.
Parisuhde luo usein turvaa monessakin mielessä. Kaikki eivät kuitenkaan halua sitä. Sinkuille, joka haluaa pärjätä omillaan ja tulee oikeasti omillaan toimeen, voi pari suhdetta olla ihan riittävästi. Ehkä hän ei halua tehdä siinä elämän vaiheessa isoja kompromisseja, jotka vaikuttavat omaan elämään liikaa tai hän haluaa olla täysin varma ennen kuin vakiintuu toisen ihmisen kanssa. "Oman elämänsä herra" -ajatusta noudattaen sinkku voi tehdä spontaaneja elämän valintoja huomattavasti nopeammin kuin parisuhteessa oleva.
Parisuhteessa elävä ottaa yleensä alitajuntaisesti koko ajan huomioon kumppaninsa. Työn perässä ei ole niin helppo liikkua tai harrastukset halutaan sovittaa siten, että jää myös yhteistä aikaa. Parisuhteessa, samassa taloudessa asuva ihminen on kuitenkin tietyllä tapaa vastuussa myös toisesta. Toisen tukena seistään arjen asioissa ja vaikeuksissa. Asiat ja elämisen kustannukset voidaan jakaa. Sinkku yrittää kaikessa pärjätä omillaan ja yksin.
Niin, että onko parisuhde loppupelissä parempi vaihtoehto kuin pari suhdetta? Molemmissa on kuitenkin omat hyvät puolensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti