Useampi kuukausi on kulunut nyt siitä, kun meidän neiti kävi edellisen kerran eläinlääkärissä. Nyt ei ole onneksi tarvinnut käydä. Ei sen jälkeen kun ruoka meni totaalisesti vaihtoon. Kaunosielu syö onnellisesti raakaruokaa. Pientä hakemista oli, että löytyi sopivat raaka-aineet, mutta nyt kaveri jaksaa kunnolla telmiä ja virtaa riittää.
Oli ihana huomata, että korvat ovat parantuneet täysin. Ei enää pakon omaista raapimista verille asti tai korvien roikottamista muutenkaan. Sofi pitää ylpeinä korviaan pystyssä ja mikä parasta karvat ovat nyt kasvaneet korvien sisäpintaan takaisin.
Otin nyt mökille nappularuokaa mukaan. En paljon, mutta otin kuitenkin. Neiti kun löysi säkkiruokansa kaapista ja tunkin päänsä sen sisään ja onnesta soikeana rouskutti naksuja pois. Lähinnä ajatuksena nyt on se, että saisi sitä pois. Ja jos se alkaa totaalisesti ärsyttämään korvia uudestaan niin sitten säkki hävitetään tai keksitään jokin parempi ratkaisu.
Mutta raakaruokinnasta:
Se ei ole meille juurikaan kalliimpaa kuin mitä on ollut säkkiruoka. Tosin tämä voi puolestaan johtua siitä, ettemme ole missään määrin sitten pentuajan syöttää neidille mitään markettiruokaa vaan kaikki on jouduttu eläinkaupasta ostamaan.
Käytämme Fanimaliaa. Hyvä eläinkauppa, jossa muistaakseni pelkästään luomuruokaa eläimille. Hyvät valikoimat raakaruokaa. Ja vielä parempi palvelu. Jos vain olisi isompi pakastin niin saisi kerralla ostettua isommat erät. Tosin nyt pakastimesta on yksi lokero Sofin ruokia varten.
Hampaat pysyvät neidillä hyvinä. Ruoka, mitä Sofi syö sisältää paljon luita. Mikäpä olisikaan parempi tapa hoitaa hampaita kun kunnon luun järsiminen. Niin ja tietysti saahan lapsonen myös ihan niitä pururullia, joita tarkoitettu hampaiden hoitoon.
On huomattavasti kivempi katsella koiraa, joka jaksaa tehdä ja jolla ei ole pakonomaista tarvetta raapia itseään verille. Ensimmäkin saa itsekin nukkua huomattavasti paremmin. Rakas se on. Siitä ei mihinkään pääse. Siis koiruus..
Oli ihana huomata, että korvat ovat parantuneet täysin. Ei enää pakon omaista raapimista verille asti tai korvien roikottamista muutenkaan. Sofi pitää ylpeinä korviaan pystyssä ja mikä parasta karvat ovat nyt kasvaneet korvien sisäpintaan takaisin.
Otin nyt mökille nappularuokaa mukaan. En paljon, mutta otin kuitenkin. Neiti kun löysi säkkiruokansa kaapista ja tunkin päänsä sen sisään ja onnesta soikeana rouskutti naksuja pois. Lähinnä ajatuksena nyt on se, että saisi sitä pois. Ja jos se alkaa totaalisesti ärsyttämään korvia uudestaan niin sitten säkki hävitetään tai keksitään jokin parempi ratkaisu.
Mutta raakaruokinnasta:
Se ei ole meille juurikaan kalliimpaa kuin mitä on ollut säkkiruoka. Tosin tämä voi puolestaan johtua siitä, ettemme ole missään määrin sitten pentuajan syöttää neidille mitään markettiruokaa vaan kaikki on jouduttu eläinkaupasta ostamaan.
Käytämme Fanimaliaa. Hyvä eläinkauppa, jossa muistaakseni pelkästään luomuruokaa eläimille. Hyvät valikoimat raakaruokaa. Ja vielä parempi palvelu. Jos vain olisi isompi pakastin niin saisi kerralla ostettua isommat erät. Tosin nyt pakastimesta on yksi lokero Sofin ruokia varten.
Hampaat pysyvät neidillä hyvinä. Ruoka, mitä Sofi syö sisältää paljon luita. Mikäpä olisikaan parempi tapa hoitaa hampaita kun kunnon luun järsiminen. Niin ja tietysti saahan lapsonen myös ihan niitä pururullia, joita tarkoitettu hampaiden hoitoon.
On huomattavasti kivempi katsella koiraa, joka jaksaa tehdä ja jolla ei ole pakonomaista tarvetta raapia itseään verille. Ensimmäkin saa itsekin nukkua huomattavasti paremmin. Rakas se on. Siitä ei mihinkään pääse. Siis koiruus..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti