Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Parempaan päin

Sofi käytettiin eläinlääkärillä korvien takia pari viikkoa sitten. Silloin neiti sai antibiotit ja korvatipat. Eläinlääkärimme sanoi silloin, että pari päivää biottien loppumisen jälkeen olisi tultava uudestaan, jotta hän voi korvat putsata nukutuksessa. Tänään oli vuorossa uusi visiitti. Aamusta neitokauno autoon ja lähdimme kohti lääkäriä. Menomatka sujuikin siihen asti ihan hyvin, kunnes käännyimme isolta tieltä kohti määränpäätä. Siitäkös Sofi riemastui. Neito pomppasi ylös häntä koipien välissä uikuttaen. Olisikohan oikeasti tiennyt minne ollaan menossa.

Päästiin paikalle ja suoraan toimenpidehuoneeseen. Saatiin kehuja, kuinka hienosti koiraa on hoidettu. Korvat näyttivät päällepäin puhtailta. No eihän se niin yksinkertaista voinut ollakaan. Neiti nukutettiin ja korvat putsattiin huolella. Onneksi J oli mukana, sillä minua alkoi yksinkertaisesti heikkottamaan ihan mielettömästi. Liekö se piikkimäärä oli liikaa. J hoiti homman loppuun, kun minä lähdin ulos raittiiseen ilmaan.

Nyt neiti nukkuu ja suuri huoli on ohi. Ruoka menee varmaan jälleen vaihtoo. Nielussa on ollut tulehdus tai ruuasta johtuva ärsytys, joka on tukkinut korvat ja aiheuttanut korvatulehduksen. Tosin tämä voi olla ties kuinka pitkältä ajalta. Katsotaan nyt miten karvalapsi toipuu, kun tärykalvo on puhkaistu ja korvat on täysin puhtaat. Jos nyt helpottaisi, niin ne kauan odotetut juoksutkin voisivat alkaa. Pääasia on kuitenkin se, ettei mitään vakavaa ole. Mikä helpotus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti