Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Miten niin ihmisellä voi olla tylsää?

(Tämä ei missään määrin ole tosi tarina. Yllätin taas itseni tekemästä jotain muuta kuin koulutehtäviä ja tässä on lopputulos...)

Istuinpa iltaa ystäväni kanssa läheisessä kuppilassa. nautin pikkaisesta kahvista hyvän ystävän seurassa, kun alkoi kuppilassa tapahtumaan kummia.

Yhtäkkiä joku huusi, että päästäkää pappi tuskasta. Silloin tajusin, että kylän hekottava pappi tarjosi jälleen tutuille viskiä ja hullu piisi soi taustalla.Huonommat vierailijat olivat jälleen röyhkeitä huutaessaan kurkku suorana, että ryystetään kunnolla. Kuppilan omistaja Kaukalon Pekka auttoi pappia tuskassa ja toi tälle pikkaaiset limpsat pöytään. Samalla Kaukalon Pekka näki papissa selvät hullun piirteet ja poistui paikalta päätään pudistellen. Samalla minä heitin haaveet kuppilan pallista ja päätin lähteä kohti kotia.

Seuraavana aamuna kappelin pimut kertoivat nähneensä, kuinka tuskaista pappia oli saatettu kotia kohti. Oli Elli kurittanut miestä ja touhu oli muistuttanut jo pahasti papin herjausta. Ellihän toki tunnettiin koko kylällä. Hän oli se kuiva, mutta naseva papin rouva. Ellin käsittelyssä pappi tuskaansa parahtaa ja myöntää olin pappi kenossa ja mukitolkulla tuli otettua potun viskiä. Elli puisteli päätään ja totesi vain, että on hänellä sitten hintava pappi.

Pikkainen kappeli säteili aamuauringossa, kun hiihtävä pappi sitä lähestyi. Lilli Kupponen odotteli jo sisäänpääsyä pikku-timpan kanssa. Molemmilla kuorovaatteet yllä ja siinä oli havaittavissa selvää hoikkaa lumoa. Pappi päästi heidät sisään. Lilli Kupponen, pikku-timppa ja hekottava pappi siirtyivät urkuparvelle ihmettelemään kauheaa pölyä. Lallin kumautus kertoi seurakunnalle Jumalanpalveluksen alusta ja pappi vielä mietti urkuparvella, että ehtisikö hän vielä panna menemään. 

näin siis sujui viikonloppu. itse seisoin raukkana pihalla. En tohtinut pikkaiseen kappeliin mennä häiritsemään kesken touhun vaan suuntasin matkani verstaalle laittaakseni kaiken valmiiksi. Lopuksi laitoin passin nuppia kuntoon ja lopputulos oli sen mukainen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti