Taas on se aika vuodesta kun pitäisi etsiä ahkerasti kesätöitä. Toisaalta tuntuu, että tässä vaiheessa vuotta saattaa jo olla pahasti myöhässä. Vuosi vuodelta kesätöiden haku alkaa aina vain aikaisemmin. Minulla on siinä määrin hyvä tilanne, että haastattelu kutsuja tuntuu pukkaavan koko ajan. Neljässä olen jo käynyt ja vielä on tiedossa ainakin kaksi. Ei siis mikään huono tilanne ainakaan viime kesään nähden, jolloin tuntui, ettei mihinkään pääse edes haastatteluun. Tosin nyt on jo yhden kesän työt takana ja siten on huomattavasti helpompi hakea töitä.
Viime viikon keskiviikkona olisi siis tuplahaastattelut. Toinen haastattelu täällä pääkaupunkiseudulla ja toinen taas Tampereen kupeessa. Hieman jännitti, että ehdinkö ajoissa jälkimmäiseen haastatteluun. Junalla kulkemiseen kun pitää aina jättää se VR-vara (VR = venaa rauhassa). Kerrankin juna oli oikeasti aikataulussa niin Tampereelle mennessä kuin sieltä kotiin päin tullessakin.
Kerrankin kun olin matkalla Tampereen suunnalle päätin hoitaa useamman asian kerrallaan. Tarkoitus olikin hyvän ystävän kanssa käydä syömässä haasttelun jälkeen ja lisäksi piti hoitaa vielä päivän purkin metsästys. Ensimmäisenä päätin hoitaa sen pakollisen "pahan" eli purkin metsästyksen.
Hyvin onnistuin piristämään ihmisiä kätköä etsiessä. Marssin nimittäin niin pokkana kysylemään ihmisiltä, että jos he antaisivat minulle sydämensä, mutta tein sen väärässä paikassa ja lopputuloksena oli paperille piirretty sydän ja hilpeys, joka jäi roikkumaan ilmaan. Tuon episodin jälkeen olikin vuorossa bussimatka kohti haastattelua hyvän ystävän seurassa. Menomatka oli vielä jotenkin asiallinen, mutta paluumatka Tampereelle olikin sitten jo toista luokkaa. Luvassa oli nimittäin kunnon naurua mielettömän hyvässä seurassa.
Kaikkihan alkoi siitä, kun olimme nousemassa paluubussiin. Minä tyhmänä kyselin ystävältäni, että mikä pysäkki se on millä jäämme pois vai sanonko vain että Tampere. Kuskihan se siihen fiksuna tölväsi, että Tampereelle siis. Kaveri tuli kiltisti perässäni ja heitti kuskille että menevänsä samaan paikkaan kuin edellinen eli minä. No siitähän vasta riemu repesi bussikuskille ja hänen peräänsä kouluttajakuskit heittivät ystävälleni vielä jotain. Ystävä tomerasti kuittasi vain ostaneensa juuri lahjaksi jääskrapan ja kouluttajat kuittailivat jotain väristä ja käteen sopivuudesta. Toinen kouluttajistahan heitti siinä sitten, että oli yksi joulu saanut lahjaksi juuri käteen sopivat kulkuset. Että näin ikään. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse jakaa matkustajien kanssa.
Eihän se hauskuus tuohon loppunut. Lopulta toinen kouluttajista päätyi kertomaan vitsejä:
Viime viikon keskiviikkona olisi siis tuplahaastattelut. Toinen haastattelu täällä pääkaupunkiseudulla ja toinen taas Tampereen kupeessa. Hieman jännitti, että ehdinkö ajoissa jälkimmäiseen haastatteluun. Junalla kulkemiseen kun pitää aina jättää se VR-vara (VR = venaa rauhassa). Kerrankin juna oli oikeasti aikataulussa niin Tampereelle mennessä kuin sieltä kotiin päin tullessakin.Kerrankin kun olin matkalla Tampereen suunnalle päätin hoitaa useamman asian kerrallaan. Tarkoitus olikin hyvän ystävän kanssa käydä syömässä haasttelun jälkeen ja lisäksi piti hoitaa vielä päivän purkin metsästys. Ensimmäisenä päätin hoitaa sen pakollisen "pahan" eli purkin metsästyksen.
Hyvin onnistuin piristämään ihmisiä kätköä etsiessä. Marssin nimittäin niin pokkana kysylemään ihmisiltä, että jos he antaisivat minulle sydämensä, mutta tein sen väärässä paikassa ja lopputuloksena oli paperille piirretty sydän ja hilpeys, joka jäi roikkumaan ilmaan. Tuon episodin jälkeen olikin vuorossa bussimatka kohti haastattelua hyvän ystävän seurassa. Menomatka oli vielä jotenkin asiallinen, mutta paluumatka Tampereelle olikin sitten jo toista luokkaa. Luvassa oli nimittäin kunnon naurua mielettömän hyvässä seurassa.
Kaikkihan alkoi siitä, kun olimme nousemassa paluubussiin. Minä tyhmänä kyselin ystävältäni, että mikä pysäkki se on millä jäämme pois vai sanonko vain että Tampere. Kuskihan se siihen fiksuna tölväsi, että Tampereelle siis. Kaveri tuli kiltisti perässäni ja heitti kuskille että menevänsä samaan paikkaan kuin edellinen eli minä. No siitähän vasta riemu repesi bussikuskille ja hänen peräänsä kouluttajakuskit heittivät ystävälleni vielä jotain. Ystävä tomerasti kuittasi vain ostaneensa juuri lahjaksi jääskrapan ja kouluttajat kuittailivat jotain väristä ja käteen sopivuudesta. Toinen kouluttajistahan heitti siinä sitten, että oli yksi joulu saanut lahjaksi juuri käteen sopivat kulkuset. Että näin ikään. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse jakaa matkustajien kanssa.
Eihän se hauskuus tuohon loppunut. Lopulta toinen kouluttajista päätyi kertomaan vitsejä:
Mitä eroa on kirkkosäädyllä ja siviilisäädyllä?
vs. Kirkkosäädyssä pussit tulee edeltä ja varsi perästä, mutta siviilisäädyssä se on toisinpäin.
vs. Kirkkosäädyssä pussit tulee edeltä ja varsi perästä, mutta siviilisäädyssä se on toisinpäin.
Mitkä kaksi osaa löytyy Raamatusta?
Vs. Kannet ja lehdet.
Pääasia oli kuitenkin se, että matka oli hauska. Tulihan sitä höpöteltyä niiden kanssa vähän kaikenlaista. Kuten mm. siitä, että jos syömässä käyminen vaihtuisikin muutamaan tuopilliseen. Toivottelivat bussista pois jäädessä vielä onnea töiden etsintään. Mahtavia kuskeja. Tälläisiä tarvittaisiin niin paljon enemmän. :)
Päivä oli kiireestä huolimatta onnistunut. Hyvä ruoka hyvän ystävän seurassa ja muutama tuopillinen lonkeroa. J oli ystävällisesti asemalla vastassa, kun tulin kotiin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti