Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

maanantai 15. elokuuta 2011

Megailua Tampereella (osa1)/ Mega in Tampere (part1)


Lauantai aamuna oli aikainen herätys. Sängystä tuli ponkaistua jo kuuden aikaan ylös, jotta saisimme kaiken valmiiksi seitsemään mennessä ja pääsisimme suuntaamaan auton keulan kohti Tamperetta. Tai näin oli ainakin suunnitelma. Kaikki ei sitten kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin vielä oli GPS laittamatta lähtö kuntoon ja tarvittavat tiedot sinne lataamatta. Laita mies asialle väsyneenä ja silmät ristissä niin lopputuloksena on Katastrofi. Hänen piti poistaa joku tiedosto niin hän onnistui poistamaan vahingossa kartat koko laitteesta. Niitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa puolisen tuntia ennen kuin muistin, että toisella konella on kartoista varmuuskopiot. Ei muuta kuin kartat gps:n ja menoksi.

Meidän tuntien hieman jännitti, että pääsemmekö ollenkaan perille asti. Melkein poikkeuksetta kun olemme matkalla, huomamme olevamme ihan jossain muualla kuin siellä missä pitäisi olla. Etenkin siinä vaiheessa kun pitäisi palailla kotiin päin. Mutta tätä ei tapahtunut tällä kertaa. Vaikka pysähtelimme paljon matkalla niin siitä huolimatta matkamme eteni hyvää vauhtia ja ilman sen kummempia kommervenkkejä. Ainakin melkein. Yhdellä pysähdyksellä mies pääsi sitten nauttimaan extreamistä. Autoparkkiin ja matka kohti metsää. Siellä se oli. Iso kivi. Ylös pääsy ei tuottanut ongelmaa, mutta alas tulo olikin sitten toinen juttu. Etenkään kun ei ollut mitään välineitä mukana. Siispä. Mies on ison kiven päällä ja minä juoksen kiveä ympäri etsien reittiä, mistä pääsisi alas. Meidän harrastuksemme siis vain vahvistaa parisuhdetta. Kyllä siinä mielessä jo kävi, että pitäisikö soittaa palokunta paikalle. Lähinnä alkoi itseäni naurattamaan. Mitä minä sanoisin hälytyskeskukselle.. "Hei voisitteko tulla tuomaan tikkaita tälläisiin koordinaatteihin, kun tuo mies ei pääse tuolta isolta kiveltä alas. Niin siis tähän ei autolla pääse viereen..." Se olisi ollut jo liian koomista.

Ehjin nahoin pääsimme kuitenkin päämääräämme. Saimme auton parkkiin ja lähimpään puskaan oli jälleen pakko sännätä. Saimme käsiimme sen mitä puskasta haimme ja päätimme vielä siirtää autoa hieman lähemmäksi. Seuraava parkkipaikka löytyi helposti. Autolta poistuimme jälleen puskan kautta kohti Härmälän leirintäaluetta. Olimme saapuneet päämäärään kerrankin ajoissa. Olimme ilmoittaneet olevamme paikalla yhdentoista ja yhden välillä. Nyt saatoimme aloittaa viikonlopun vieton hyvällä omalla tunnolla. 


In english 

Saturday morning was a wake-up time. We climbed out of bed for up to six in the morning, to get everything ready by seven, and we could direct the vehicle toward the bow of Tampere. Or at least that was the plan. All, however, does not, then just go according to plan. First of all, it was still without placing the GPS output condition and the necessary information there to download it. Put a man about it when you are tired and your eyes crossed, so the end result is a disaster. He had to remove a file so he managed to accidentally remove the maps of the entire device. They then searched for dogs and cats with half an hour before I remembered that one is konella maps backups. None other than the maps for the GPS and go.

Our feeling a little nervous that we shall make it all the way at all. Almost without exception, when we are on the way, we realize that we are somewhere quite different than what there should be. Especially at the stage when we should have a piece of home. But this did not happen this time. Although a lot of stoppages on the way so despite our journey progressed rapidly and without any special incidents. Well, almost. One stop, then he got to enjoy the extream. Parked the car and the journey towards the forest. There it was. A big stone. Top entry did not produce the problem, but the revenue was down, then another story. In particular, when there were no instruments involved. So. The man is a big stone on stone, and I will run around looking for a route, which reach down. Our hobby, therefore, only strengthen the relationship. Yes, it already had in mind, that should call the fire department. Mainly myself began to laugh. What I would say the alarm center .. "Hey, could you come to bring this to the coordinates of the ladder, when the man did not get from that big rock bottom. So, therefore, this does not get a car next to ..." It would have been too comical.

We were able to escape unscathed, however, our goal. We got a car park and the nearest puskaan was again forced to shoot. We got our hands on what puskasta we got and we decided to still move the car a little closer. Next car park was easy to find. Disembarked from the car back through the bushes toward the Härmälä camping. We had arrived at the goal on time for once. We were informed that we are located on one another, and one between. Now we could start off the weekend celebration with a clear conscience.


(I`m so sorry in my english...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti